Viikonloppu vierähti ihan siivillä. Sunnuntaina kävi enemmän kuin tarpeeksi pentujen ihailijoita. Eetun omistaja Kim perheineen kävi myös sunnuntaina. Pennut saivatkin siis aimo annoksen "siedätystä" lapsiin ja erilaisiin ihmisiin. Nipsu oli varsin tyytyväinen rapsutuksiin ja "lomailuun" pentujen hoidosta. Näin pentujen aikana kummasti kaverit tykkäävät käydä kylässä Hymy ja jos muutakin positiivista etsii kuin seuraelämän "vilkastuminen" niin siivousta on tullut pentujen myötä harrastettua enemmän. Pitäähän pentujen tottua "elämisen " ääniin.

Maanantaina pennut olivat ensimmäistä kertaa pidempään yksin. Päivällä kävin ruokiksella ulkoiluttamassa Nipsun ja ja pojat. Hyvin tuntui ryhmä päivän pärjäävän ja jopa kaikki pennut löytyivät pentulaatikosta kun tulin töistä kotiin. Tosin hirveä kiljuminenhan alkoi heti kun kotiin pääsin. Pikkuotukset alkavat olemaan TODELLA seurallisia ja leikkisiä.

Nipsukin yritti hieman leikittää pentuja, mutta yhteinen leikkityyli on vielä hakusessa. Pennut tutustuivat eilen myös matolääkkeeseen. Isoimmat pojat totesivat vaan, että lisää ruokaa mutta pienemmät irvistelivät ja ravistelivat päätään. ei tainnut olla kovin hyvää? Pääasia kuitenkin, että matolääkkeestä meni valtaosa suuhun eikä seinille.

Illalla leikattiin myös kynnet ja Herra Keltainen kävi pesulla. Herra ruskealla oli puhjennut kulmahampaat. Maitohappoja antaessa huomio kiinnittyi ikeniin ja tottahan toki, valkoiset kulmahampaiden päät pilkottivat ikenistä. Siitä se hampaiden kasvu sitten alkaa! Kyllähän pennut nyt jo yrittävät "syödä" toisiaan, nallea, pentulaatikkoa, äitiään ym, mutta onneksi tähän mennessä ilman hampaita. Nyt sekin asia alkaa muuttumaan.

Pentujen "persoonallisuudet" alkavat erottua koko ajan enemmän. Herra sininen on edelleen isoin (painoi 2,1kg illalla) ja nukkuu paljon. Mutta sitten kun hän innostuu, niin hetken leikitään oikein vauhdilla. Pienempien pentujen päät mahtuvat hyvin Herra Sinisen suuhun Kieli ulkona

Herra keltainen tuntuu olevan ryhmän aktiivisin, ja pienin. Kaveri juoksi eilen illallakin ympäri laatikkoa kun muut yrittävät nukkua. Herra Keltainen on aina mukana kun tapahtuu jotain, oli se sitten pentulaatikossa tai sen ulkopuolella!

Herra Ruskea on oikea "mielenilmaisin" ja minäitse-tyyppiä. Jos joku ei suju mielen mukaan, niin Ruskea kyllä kertoo asian. Ja auttaahan ei saa, ei edes nostaa pois pentulaatikosta, vaan Ruskea haluaa yrittää aina ensin itse..

Herra Sini-punainen on sympaattinen otus. Ei ryhmän aktiivisin, mutta ei rauhallisinkaan. Hän viihtyy hyvin sylissä ja hänen kanssaan pitää seurustella. Sini-punainen on Herra Keltaisen paras leikkikaveri.

Neiti Punainen on myös oikea "tättähäärä". Myös aina paikalla kun jotakin tapahtuu.

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Herra Valkoinen. Hän on myös hyvin aktiivinen ja tarkkailee ympäristöään. Pentulaatikon ulkopuolella Herra Valkoisesta tulee seikkailija. Kaikki nurkat ja kolot pitää tutkia..

Pentuja on edelleen muutama vapaana eli kiinnostuneet ottakaa ihmeessä yhteyttä ja tulkaa katsomaan pentulaatikon vilinää!